Siirtyminen etätapaamisiin 17.3.20 alkaen yksilötuen asiakkaiden kanssa sujui helposti. Ne toteutetaan videotapaamisina tai puheluina. Uusia asiakkaita ohjattiin tuen piiriin pandemian alussa tavanomaista vähemmän, mutta tilanne palautui ”entiselleen” muutaman viikon kuluessa.
Asiakkainamme on 13-29-vuotiaita tyttöjä ja naisia, jotka ovat kokeneet erimuotoista seksuaaliväkivaltaa.

Asiakkailla huomio alkuun siirtyi poikkeustilanteessa jaksamisen ja pärjäämisen kysymysiin. Omaan sairastumiseen ja läheisten sairastumiseen liittyvä pelko sekä ahdistus siitä, kun ei ole tietoa tilanteen kestosta. Tähän liittyen trauman käsittely jäi osittain taka-alalle. Huomiona se, että vakauttava työ voi olla haastavaa etänä ja etenkin uusien asiakkaiden kohdalla eteneminen tukiprosessia on ollut varmuuden vuoksi varovaista ja arjessa kannattelevaa. Osalla yksinäisyyden kokemukset lisääntyivät.

Huomioit asiakkaiden kertomana poikkeustilanteesta; Vuorokausirytmin häiriintyminen, toisaalta tilanne oli hyvä syy ottaa rauhassa aikaa itselleen ja vältellä ihmisiä, mikä on tuntunut hyvältä. Joillekin kotoa käsin työskentely etänä tuonut lisää turvallisuutta myös traumaattisista asioista puhumiseen ja mahdollistanut prosessin etenemistä. Erityisesti koulukiusaamista kokeneet tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa kokevat ovat parantuneen turvallisuuden tunteen myötä voineet paremmin. Joidenkin asiakkaiden kanssa puhelu onkin ollut toimivampi keino tukiprosessin eteenpäin viemiselle. Hyvin pieni osa asiakkaista halusi jättää koko tukiprosessin tauolle poikkeustilan ajaksi.

1.6.2020 alkaen palaamme asteittain kasvokkaiseen työhön. Huomioimme että tapaamiset järjestetään suuremmissa ryhmähuoneissa, asiakkaan ja työntekijät ohjeistettu tulemaan paikalla vain täysin oireettomina, käsien pesu ja käsidesit helposti saatavilla, asiakkaita on ohjeistettu tulemaan täsmällisesti, ei liian aikaisin odottelemaan. Uskon, että jatkossa etätapaamiset säilyvät osana kasvokkaisen työskentelyn rinnalla tarpeen mukaan, niitä kuitenkaan kokonaan korvaamatta.